Matka kasvattajapäiville Hollantiin

Tutustuin perinteiseen tapaan kulkea stabyn kanssa  -  polkupyöräilyä koira pyöränkopassa.

Toissa viikon viikonloppuna vierailin Alankomaiden Staby- ja Wetterhounyhdistyksen (NVSW) järjestämillä kasvattajapäivillä. Tarkoituksena oli tutustua paikalliseen tapaan tehdä jälkeläisarvosteluja ja katsella samalla mielenkiintoisia stabyhounuroksia. Torstaina illalla lensin Amsterdamiin ja jatkoin junalla Alankomaiden eteläosiin majoittuakseni Linsan kasvattajan luokse. Ensimmäinen juna oli myöhässä niin paljon että myöhästyin jatkoyhteydeltä. Niinpä saapuminen kasvattajan luo kesti iltamyöhään, eikä siinä sitten muuta tehty kuin vaihdettiin vain pikaisesti kuulumiset ja mentiin nukkumaan.

Perjantaina keskityttiin toiveeni mukaisesti koirien sukutauluihin. Olin viime syksynä saanut tunnukset NVSW:n ylläpitämään jalostustietojärjestelmään ja menneen talven aikana kolunnut yhdistyksen jalostusuroslistaa ja jalostustietojärjestelmää.  Ilman pääsyä kyseiseen tietokantaan koirien vertailu olisi jäänyt hyvin heikoksi. Listaamiani mielenkiintoisia uroksia katsottiin perjantaina Linsan kasvattajien kanssa. Kasvattajapariskunnasta kumpikin oli järjestänyt vierailupäiväni vapaaksi töistä, ja hyvä niin sillä koirien sukutaulujen koluamisessa vierähtikin aikaa melkein työpäivän verran! 

Näkymä kasvattajapäiviltä. Kuvan tajusin ottaa vasta päivän lopussa kun suuri osa ihmisistä ja koirista oli jo poistunut paikalta.

Lauantaiaamuna suuntasimme Zutpheniin kasvattajapäiville. Olimme paikalla heti kymmeneltä tapahtuman alusta asti. Ensiksi ohjelmassa oli n. vuoden-puolentoista ikäisten pentujen ulkomuotoarvosteluja. Pennut arvosteltiin pentueittain ja lisäksi mukana olivat pentujen molemmat vanhemmat. Keskipäivällä vuorossa oli urosparaati, jossa rotuyhdistyksen hyväksymät jalostusurokset esittäytyivät. Iltapäivällä ohjelma jatkui pentueiden ulkomuotoarvosteluilla. Paikalle ei ollut saapunut suinkaan kaikki jalostukseen hyväksytyt urokset, mutta minulla kävi tuuri ja pääsin tapaamaan päivän aikana useita etukäteen mielenkiintoisiksi katsomiani uroksia. Juttelin urosten omistajien kanssa, sekä lisäksi muutamien nuorten, ei vielä jalostukseen valittujen, urosten omistajien kanssa. Päivä oli erittäin antoisa kokemus. Oli opettavaista päästä näkemään todella suuri määrä nuoria stabyhouneja. Kasvattajapäivät on siinä mielessä mielenkiintoinen tilaisuus että sinne tulee sekä hyvän että vähemmän hyvän näköisiä koiria, jolloin on mahdollista nähdä koko rodun kirjo. Mahdollisuus nähdä koiria livenä ja jutella koirien omistajien kanssa mahdollistaa tutustumisen koirien luonteisiin joista ei muuten saa juuri mitenkään tietoa, tai ainakaan luotettavaa tietoa. Kasvattajapäivien aikana tapasin myös stabyhoun rotujärjestöjen edustajia, joita olin oppinut tuntemaan viime syksynä osallistuessani kansainväliseen rotujärjestöjen tapaamiseen, sekä tutustuin lisäksi uusiin ihmisiin.

Linsan äiti Lobke uimassa

Sunnuntaina oli vielä koko päivä aikaa viettää Alankomaissa sillä lentoni Suomeen oli vasta maanantaina aamulla.  Aamupäivällä kävimme uittamassa koiria läheisellä lammella. Uintireissulle tuli mukaan yksi jalostusuroksista. Oli mukavaa nähdä urosta arkisessa ympäristössä ja jutella omistajien kanssa lisää. Iltapäivällä teimme visiitin stabyhounkenneliin Kraay Heide, sekä kävimme tutustumassa samalla suunnalla asuvaan urokseen, joka ei ollut päässyt osallistumaan kasvattajapäiville.

Linsan siskolla on pennut kasvamassa. Sain auttaa pentujen hoidossa.

Kokonaisuudessaan pitkä viikonloppu Alankomaissa oli aivan ihana. Sen lisäksi että pääsin näkemään paljon koiria pääsin tutustumaan entistä paremmin paikalliseen kulttuuriin. Olen vieraillut maassa jo useampia kertoja ja alan kokea oloni siellä jo varsin kotoisaksi. Asiaan varmasti vaikuttaa paljon se että pääsin tapaamaan niin paljon ihmisiä ja toisaalta se että ymmärrän jo melko paljon hollannin kieltä. En ole missään vaiheessa opiskellut hollantia, mutta vanhat englannin ja saksan kielen opinnot ja vuosia kestänyt hollantilaisten kennelten kotisivujen koluaminen sanakirjan kanssa on saanut aikaiseksi sen että pystyn jo seuraamaan kohtalaisesti hollanninkielisiä keskusteluja. Välillä pystyin toteamaan ettei heidän tarvitse tulkata sanomaansa minulle englanniksi sillä ymmärsin jo sen.  Säät olivat viikonloppuna mitä parhaimmat, mutta harmikseni tulppaanipellot eivät olleet kerenneet vielä kukkaan pitkään jatkuneiden viileiden ja sateisten säiden takia.

Ludde

Isla

Viime viikonloppuna Linsa pääsi pyörähtämään näyttelykehässä Siilinjärvellä Kuopion lähellä. Lähdimme sinne matkaamaan Ludden ja Islan seuraksi. Niille pennuillehan se oli lähinäyttely. Sekä Linsa että Ludde sai arvosanan erinomainen. Myös Isla sai hienon arvostelun mutta tulomatkalla syntyneen pienen tassuhaavan ja ontumisen vuoksi lopputulos oli valitettavasti EVA (=ei voida arvostella.) Tulevana kesänä Linsa pääsee kokeilemaan uutta lajia. Luka-pennun omistajaperheen tyttö on innostunut esittämään Lukaa koiranäyttelyissä ja haluaa lisäksi kokeilla esittää Linsaa. Sovittiin että hän ottaa Linsan mukaan junior händler kilpailuun. Linsa varmasti tykkää siitä koska siellä saa lihapullia.

Onnea 1v. pennuille!

Tuntuu uskomattomalta että vuosi on jo vierähtänyt pentujen syntymästä ja että Linsan ja Antun pennuista on jo kasvanut isoja koiranuorukaisia. Onnea Laku, Luka, Ludde, Isla, Leo ja Nuka!

Tältä näytti pentulaatikossa vuosi sitten kun kaikki pennut olivat syntyneet eikä pesälaatikkoa vielä ollu ehditty siivota synnytyksen jäljiltä.

Koiranäyttelyitä yms.

Kesän aikana on touhuttu vaikka mitä Linsan kanssa, mutta blogin päivittäminen on vaan jäänyt. Yritän tähän vetää kasaan kesän ja alkusyksyn päätapahtumia. Alkuun pentujen kuulumisia.

Tänään kaksi pennuista kävi ensimmäisessä näyttelyssään. Laku ja Luka menivät  isojen pentujen luokkaan Tampereen pentunäyttelyssä Harto Stockmarin arvioitavaksi. Laku oli käynyt kesän aikana jo pari kertaa mätsärissä harjoittelemassa, kun taas Lukalle tilanne oli aivan uusi. Molemmat pennut saivat hyvän arvostelun. Ainoastaan esiintymisrutiinia tuomari toivoi lisää. Ja sitähän tulee, jos vaan omistajat innostuvat myöhemminkin näyttelyyn lähtemään.

Laku ja Luka pentunäyttelyssä

Isla harjoittelee pyyllä noutoa. Luovutus sujuu jo oikein hyvin.

Islaa käytiin tapaamassa viikko sitten. Vietettiin ihana pidennetty viikonloppu Pohjois-Karjalan maisemissa. Koirat saivat telmiä keskenään ja pääsivät joka päivä metsään. Päästäessäni Linsan metsän laidalla autosta totesin sille että tänään taitaa olla sen elämän ihanin päivä, ja se näytti todella olevan totta. Lähettäessäni Linsan hakuun se ampaisi innolla metsään etsimään lintuja. Melko pian se tavoitti hajuaistillaan yhden teeren. Me ihmiset emme vaan olleet ajan tasalla ennen kuin lintu karkottui ja lensi pois. Jälkikäteen ihmeteltiin että seisoikohan Linsa lintua vai mitä siinä kävi. Emme nähneet Linsaa mutta äänettömyyden perusteella tiesimme Linsan olleen paikallaan ennen linnun karkottumista. Jatkettiin matkaa. Linsan juostessa ja etsiessä lintuja sen koko olemuksesta näki että tämä on hommaa mistä se todella pitää!

Kuten otsikko kertoo, ollaan taas käyty Linsan kanssa näyttelyissä. Lähes vuoden tauon jälkeen menimme Turussa pidettyyn Elonäyttelyyn ja siitä viikkoa myöhemmin pidettyyn Heinolan näyttelyyn.  Turkuun ajellessa oli hieman apea mieli kun tiesin Linsan olevan ainoa rotunsa edustaja, mutta lopulta kehän laidalla olikin oikein mukavaa muiden seisojaharrastajien kanssa jutustellessa ja rotuarvosteluita seuraillessa. Seiskaryhmän koirat arvostellut Erja Nummi kertoo yleisölle niin kivasti kunkin koiran vahvuuksista ja heikkouksista ettei varmasti kukaan pahastu. Päinvastoin kehää seuraa ilolla oppien runsaasti uutta koirien rakenteesta ja eri rotujen toivotusta ulkomuodosta. Myös Linsan saama hyvä arvostelu ja serti ilahdutti mieltä. Heinolassa stabyja olikin sitten jo useiden koirien porukka. Kehä meni melko joutuisaan kun melkeinpä jokainen koira oli yksin omassa luokassaan. Heinolassa Linsa sai myös hyvän ja tarkan arvostelun.

Linsa Turun elonäyttelyssä ROP + serti (kuvaaja AT-K)

Elo-syyskuun vaihteessa lähdin Linsan ja monien muiden stabyjen ja staby-ihmisten kanssa reissaamaan Hollantiin. Suuntana oli Euroopan Voittajanäyttely sekä kaksi muuta näyttelyä. Linsa esiintyi kaikissa kolmessa näyttelyssä käyttöluokassa, sillä nuorten luokan käyttökoetuloksella se on oikeutettu osallistumaan ulkomaalaisissa näyttelyissä käyttöluokkaan. Kaksi hollantilaista kasvattajaa kertoi minulle etteivät he koskaan ole nähneet stabyhounia käyttöluokassa. En tiedä eikö missään koskaan aiemmin stabyja ole esitetty käyttöluokassa. Suomessa ei ainakaan ole, sillä suomalaisissa näyttelyissähän käyttöluokkaan vaaditaan käyttökoetuloksia avoimesta luokasta eikä niitä tuloksia vielä millään stabyhounilla ole.  Linsa sai jokaisessa näyttelyssä arvosanan uitmuntend (= excelent = erinomainen) ja pääsi parhaan nartun kisaan.  Näyttelyiden lisäksi pääsin tapaamaan Linsan kasvattajat. Olinkin odottanut heidän tapaamistaan paljon enemmän kuin näyttelyitä. Siitä on jo kolme vuotta aikaa kun tapasin heidät Linsa-pentua hakiessani. Sen jälkeen ollaan pidetty yhteyttä sähköpostilla ja puhelimella. Nyt kun pääsin juttelemaan kasvotusten heidän kanssaan ja näkemään millaista työtä he tekevät yhdistelmiä miettiessään, en voi kuin olla onnellinen että olen saanut koiran niin vastuuntuntoiselta kasvattajalta. Linsan kasvattajan luokse minua ja Linsaa tapaamaan tuli Linsan isä omistajineen. On tosi mukavaa kun he ovat kiinnostuneita Linsasta ja ihana nähdä Linsan sukulaisia äiti, isä, mummi, pappa, ja sisko. Hollannin reissun päätteeksi sain vielä osallistua Hollannin rotuyhdistyksen koolle kutsumaan kansainväliseen stabyhoun-kerhojen tapaamiseen. 

Linsa keskellä, isä Yep vasemmalla ja äiti Lobke oikealla (kuvaaja G-JU)

Kesällä ollaan Linsan kanssa harjoiteltu noutoa ja tottelevaisuutta sekä käytiin agilityn alkeiskurssi. Agility jäi kurssin loputtua tauolle. Katsotaan löydettäisiinkö myöhemmin jostain treeniryhmä johon mahduttaisiin mukaan. Syyskausi ollaan pyritty harjoittelemaan mahdollisuuksien mukaan metsästysjuttuja. Toivoisin kyllä että pystyttäisiin enemmänkin harjoittelemaan. Alkusyksystä käytiin vesityökokeessa josta saatiin yleisön ablodien saattelemana hyvät pisteet. Lähiviikkoina olisi tarkoitus mennä peltokokeisiin mittauttamaan nykyistä osaamistasoamme.

Pentutapaaminen

Linsan pentueen pentutapaamista saatiin viettää Vehniällä helteisessä säässä. Ohjelmassa oli toisiin tutustumisen lisäksi lintukoirille tarkoitettua koulutusta. Paikalle pääsivät tulemaan Ludde, Leo, Isla ja Nuka perheineen. Koska koulutusryhmään mahtui hieman useampi koira, mukaan pääsivät lisäksi Linsan pentujen kanssa samanikäinen Rufus ja junkkari-ikäinen Nana omistajineen. Näin ollen saimmekin kasatuksi melkein kaikki ikäryhmänsä metsästystä opettelevat koirat yhteen. Lisäksi Linsa oli mukana lähinnä sivusta seuraajana.

Ludde

Saavuttuamme perjantaina iltasella majapaikkaan meitä odotti valmiina iltapala. Syötiin ja juteltiin ulkona viilenevässä kesäillassa koirien juostessa ja leikkiessä vapaana pihamaalla. Paikalle oli saapunut myös lauantain kouluttajamme Timo Vakkeri, joka pääsi näin tutustumaan lauantain koulutusryhmäänsä ja jutteli jo paljon koiran koulutuksesta pentujen omistajien kanssa. Pentujen purettua suurimmat energiat leikkimiseen opeteltiin kaikkien halukkaiden kanssa vähän näyttelyesiintymistä, sekä tehtiin yksi koiranohjausharjoitus.

 Lauantaina aamupalan jälkeen

Nuka seisoo siipeä

ajettiin letkassa koulutuspaikalle, missä vietimmekin koko päivän. Aamulla kouluttajamme puhui ensin asiaa tottelevaisuuden opettamisesta. Ei sellaisesta toko-kentillä opetettavasta tottelevaisuudesta, vaan sellaisesta tottelevaisuudesta että koira pysyy kuuntelevaisena ja yhteistyöhaluisena metsästystilanteissa ja kaikissa arkipäiväisissäkin tilanteissa joissa on runsaasti häiriötekijöitä. Sitten kokeiltiin

Leo metsästää siipeä

pentujen seisontakynnystä ongenvapaan siimaan sidotulla siivellä. Nuka pääsi tutustumaan siipeen ensimmäisenä ja otti varsin nopeasti siivelle seisonnan. Myös Isla otti oikein hienosti napakan seisonnan siivelle. Leo yritti saada siipeä kiinni pääasiassa juoksemalla, mutta lisäksi pari kertaa seisoi hetkellisesti siipeä. Ludde ei ollut niinkään kiinnostunut siivestä. Se oli minulle yllätys sillä Ludde oli kiinnostunut linnuista ja seisoi siipeä alle kahdeksan viikon iässä testatessani samalla tavalla pentujen reaktioita siipeen. Seuraavaksi käytiin läpi noudon opettamista pennuille niiden luontaisia taipumuksia hyödyntäen, sekä junkkari-ikäiselle koiralle ns. pakkonoudon kautta. Syötyämme eväämme, pennut pääsivät tutustumaan eläviin kyyhkyihin. Jokainen pentu sai vuorollaan olla vapaana ja pennun nähden päästettiin kyyhky kädestä vapaaksi lentämään kotiin. Vielä yksikään pennuista ei rynnännyt perään vaan jäi katselemaan linnun menoa. Kouluttajan koira näytti pentujen omistajille riistatyön mallin. Linsalle ja junkkari-ikäiselle Nanalle laitettiin kyyhkyt heittohäkkiin, mutta ampumista ei yhdistetty harjoituksessa avansseihin sillä Nanan tiedettiin pelkäävän laukauksia. Myös pennut saivat mennä haistelemaan heinikon piilosta tulevaa kyyhkynhajua. Ensimmäisellä kerralla Linsa törmäsi lintuun, mutta myöhemmin se sai kaksi kertaa seisonnalta luvan nostaa linnun ja pysähtyi molemmilla kerroilla hyvin pillikäskystä linnun siivitettyä. Olin varsin tyytyväinen Linsan toimintaan.

Pennut tutustuvat noudettavaan lintuun

Pennut nukkuvat omistajien jutellessa. Leo edessä ja Rufus taustalla.

Koulutus ja koko pentutapaaminen oli hyvin antoisa. Oli ihana nähdä kuinka koirien omistajat kuuntelivat keskittyneesti kouluttajan puheita ja olivat selvästi hyvin tyytyväisiä saadessaan ohjeita ja ideoita oman koiransa koulutukseen. Iloitsen myös siitä että pentujen omistajat oppivat tuntemaan toisiaan. Ja tietysti oli myös ihanaa päästä näkemään itse pentuja.

 

Luka

Laku ja Luka eivät päässeet osallistumaan pentutapaamiseen, mutta niitä pääsin näkemään reilu viikko sitten järjestetyssä Stabyhounkerhon tapaamisessa. Myös niillä molemmilla pennuilla menee oikein hyvin ja ovat kehittyneet hienosti.

Laku näyttelykoulutuksessa Stabyhounkerhon tapaamisessa

Isla kyläilemässä

Isla ottaa parvekkeella aurinkoa.

Isla kävi viikonloppuna kyläilemässä minun ja Linsan luona Helsingissä. Linsa nautti kun sai leikkiä pennun kanssa aamusta iltaan. Normaalien lähialueille tehtyjen kävelylenkkien lisäksi käytiin Islan kanssa tekemässä tutustumisretki Helsingin keskustaan. Menomatkalla junassa Isla matkusti kuin vanha tekijä. Oikeastaan kyllähän se onkin jo vanha tekijä sillä on se kerran aiemminkin kuulemma päässyt junakyytiin. Junassa ympärillä olevat ihmiset vaikuttivat tykkäävän Islasta, ainakin he hymyilivät kovasti seuraillessaan Islaa katseellaan, joten päästin Islan haistelemaan kaikkia lähellä olevia ihmisiä. Keskustassa tavattiin Islan omistajat ja käveltiin vähän aikaa heidän kanssaan. Sitten jatkoin matkaa Islan kanssa kahdestaan veljeäni tapaamaan. Kävelemisemme kaupungissa oli melko hidasta sillä kaikkia hajuja tarvitsi käydä haistamassa ja monta ihmistä ja paria koiraa tervehdittiin. Erään naisen kanssa jäin juttelemaan hieman pidemmäksi aikaa jolloin Isla kävi jo kadulle nukkumaan. Lopuksi käveltiin Islan kanssa Mannerheimintien varteen odottamaan bussia jolla päästiin kotiin. Bussissa Isla ehti ottaa vielä pienet torkut.

Isla Linsan kanssa koirapuistossa.

Illalla väsyttää.

Elämää pentujen lähdettyä uusiin koteihinsa

Kylläpäs aika rientää. Pennut ovat kaikki muuttaneet uusiin koteihinsa, joten minä ja Linsa olemme saaneet taas opetella pärjäämään kahdestaan. Ollaan käyty päivittäin koirapuistossa, sillä nyt kun Linsalla ei enää ole pentua leikkikaverina eikä hoidettavana se kaipaa paljon enemmän leikkimistä ja touhua kuin mitä minä jaksan sen kanssa leikkiä. Uusi kong-lelu käytiin myös ostamassa vanhan kadonneen tilalle.

Viime sunnuntaina käytiin tarkastuttamassa Linsan silmien terveys Kirkkonummen kennelkerhon järjestämässä koirien joukkotarkastuksessa. Kennelliiton tietokannan perusteella ainoastaan kourallinen Stabyja on käynyt tähän mennessä silmätarkastuksissa, mutta nyt tietokantaan tulee parin koiran lisäys sillä mukana oli myös Linsan kaveri. Ja mikä parasta, sekä Linsan että kaverin silmät todettiin terveiksi.

Pennut vaikuttavat päässeen hyvin elämisen alkuun uusissa perheissään. Yllätyksekseni pennut ovat osanneet kuulemma melko hyvin tehdä tarpeensa paperille. Yllättävää tämä oli minulle siksi että kuitenkin luonani pennut tekivät hädän vielä hyvin usein muualle kuin paperille. Muutenkin pennut ovat oppineet jo paljon hyviä tapoja. Osa pennuista on oppinut myös joitain tosi kivoja jekkuja joista omistajat eivät kuitenkaan ole niin ilahtuneita. Kaikki pentujen uudet omistajat ovat soitelleet ja kertoneet kuulumisia. Heille iso kiitos siitä! Minä taas puolestani olen ruvennut järjestämään pentutapaamista. Tapaaminen on vasta kesällä mutta järjestelyt kannattaa aloittaa ajoissa.

Tässä vielä kuva siltä ajalta kun kaikki pennut olivat yhtenä laumana, sekä kuvat pennuista uusien perheidensä kanssa.

Vasemmalta oikealle Ludoca, Lisette, Luidi, Leopold, Ludde ja Lariia.

Ludoca eli Laku, sekä Mikko, Reija ja Meri. Kuvasta puuttuvat Reetta ja Miska.

Luidi eli Luka, sekä Harri, Taija, Ville ja Elli

Ludde, kutsumanimeltäänkin Ludde, sekä Henni ja Tuomo

Lisette eli Isla, sekä Tuomo ja Hanna

Leopold, eli Leo, sekä Miika

Lariia, eli Nuka, sekä Petri ja Henna

Pentutesti

Perjantaina käytiin

Palattuamme onnellisesti kotipihaan sain kuvan 

pentutestissä. Matka testipaikalle oli varsinainen kokemus. Testi tehtiin hallilla johon meiltä on vain parin kymmenen minuutin ajomatka. Olin pakannut pennut laatikoihin mutta matkan aikana pennut keksivät kuinka laatikkoihin rakentamani luukut saa auki. Niinpä jouduin pysähtymään useaan kertaan matkan varrelle palauttamaan laatikoista ulos kiipeileviä pentuja takaisin paikoilleen. Lopulta kaksi sinnikästä                            kiipeilevistä veijareista
pentua sai luvan matkustaa jalkatilassa.

Pentutesti tehtiin jokaiselle pennulle omalla vuorollaan. Yhden ollessa testissä muut jäivät odottamaan autoon, jossa ne viettivät aikansa vauhdikkaan matkanteon jälkeen tyytyväisinä nukkuen. Testissä testattiin monia osa alueita kuten pentujen suhtautumista vieraaseen ihmiseen ja ympäristöön, dominoivuutta, palautumista ja toimintakykyä, ääniherkkyyttä ja laumaviettisyyttä. Testissä kaikki osoittivat olevansa reippaita pentuja ja kokonaisuutena pentue oli hyvin tasainen. Ilokseni yksikään pentu ei osittanut pelkoa ääniherkkyystestissä.

Pentutestihän ei kerro millainen koira tulee aikuisena olemaan. Mutta se antaa mielenkiintoista tietoa pennun heikkouksista ja vahvuuksista, jolloin pennun uudet omistajat tietävät mitä asioita oman pennun kanssa kannattaa erityisesti vahvistaa. Lisäksi kerron pentujen uusille omistajille tietysti myös omista havainnoistani pentujen ominaisuuksista.

Pennut ovat päässeet ulkoilemaan menneellä viikolla useita kertoja ja tutustumaan myös Onni-koiraan. Onni ei oikein tahdo lähteä leikkeihin mukaan, vaikka pennut yrittävät sitä kovasti houkutella. Viime viikolla pennut pääsivät käymään työpaikallani kahvitunnin aikaan. Ne kulkivat tyytyväisinä ihmismassassa saaden rapsutuksia joka puolelta.