Koiranäyttelyitä yms.

Kesän aikana on touhuttu vaikka mitä Linsan kanssa, mutta blogin päivittäminen on vaan jäänyt. Yritän tähän vetää kasaan kesän ja alkusyksyn päätapahtumia. Alkuun pentujen kuulumisia.

Tänään kaksi pennuista kävi ensimmäisessä näyttelyssään. Laku ja Luka menivät  isojen pentujen luokkaan Tampereen pentunäyttelyssä Harto Stockmarin arvioitavaksi. Laku oli käynyt kesän aikana jo pari kertaa mätsärissä harjoittelemassa, kun taas Lukalle tilanne oli aivan uusi. Molemmat pennut saivat hyvän arvostelun. Ainoastaan esiintymisrutiinia tuomari toivoi lisää. Ja sitähän tulee, jos vaan omistajat innostuvat myöhemminkin näyttelyyn lähtemään.

Laku ja Luka pentunäyttelyssä

Isla harjoittelee pyyllä noutoa. Luovutus sujuu jo oikein hyvin.

Islaa käytiin tapaamassa viikko sitten. Vietettiin ihana pidennetty viikonloppu Pohjois-Karjalan maisemissa. Koirat saivat telmiä keskenään ja pääsivät joka päivä metsään. Päästäessäni Linsan metsän laidalla autosta totesin sille että tänään taitaa olla sen elämän ihanin päivä, ja se näytti todella olevan totta. Lähettäessäni Linsan hakuun se ampaisi innolla metsään etsimään lintuja. Melko pian se tavoitti hajuaistillaan yhden teeren. Me ihmiset emme vaan olleet ajan tasalla ennen kuin lintu karkottui ja lensi pois. Jälkikäteen ihmeteltiin että seisoikohan Linsa lintua vai mitä siinä kävi. Emme nähneet Linsaa mutta äänettömyyden perusteella tiesimme Linsan olleen paikallaan ennen linnun karkottumista. Jatkettiin matkaa. Linsan juostessa ja etsiessä lintuja sen koko olemuksesta näki että tämä on hommaa mistä se todella pitää!

Kuten otsikko kertoo, ollaan taas käyty Linsan kanssa näyttelyissä. Lähes vuoden tauon jälkeen menimme Turussa pidettyyn Elonäyttelyyn ja siitä viikkoa myöhemmin pidettyyn Heinolan näyttelyyn.  Turkuun ajellessa oli hieman apea mieli kun tiesin Linsan olevan ainoa rotunsa edustaja, mutta lopulta kehän laidalla olikin oikein mukavaa muiden seisojaharrastajien kanssa jutustellessa ja rotuarvosteluita seuraillessa. Seiskaryhmän koirat arvostellut Erja Nummi kertoo yleisölle niin kivasti kunkin koiran vahvuuksista ja heikkouksista ettei varmasti kukaan pahastu. Päinvastoin kehää seuraa ilolla oppien runsaasti uutta koirien rakenteesta ja eri rotujen toivotusta ulkomuodosta. Myös Linsan saama hyvä arvostelu ja serti ilahdutti mieltä. Heinolassa stabyja olikin sitten jo useiden koirien porukka. Kehä meni melko joutuisaan kun melkeinpä jokainen koira oli yksin omassa luokassaan. Heinolassa Linsa sai myös hyvän ja tarkan arvostelun.

Linsa Turun elonäyttelyssä ROP + serti (kuvaaja AT-K)

Elo-syyskuun vaihteessa lähdin Linsan ja monien muiden stabyjen ja staby-ihmisten kanssa reissaamaan Hollantiin. Suuntana oli Euroopan Voittajanäyttely sekä kaksi muuta näyttelyä. Linsa esiintyi kaikissa kolmessa näyttelyssä käyttöluokassa, sillä nuorten luokan käyttökoetuloksella se on oikeutettu osallistumaan ulkomaalaisissa näyttelyissä käyttöluokkaan. Kaksi hollantilaista kasvattajaa kertoi minulle etteivät he koskaan ole nähneet stabyhounia käyttöluokassa. En tiedä eikö missään koskaan aiemmin stabyja ole esitetty käyttöluokassa. Suomessa ei ainakaan ole, sillä suomalaisissa näyttelyissähän käyttöluokkaan vaaditaan käyttökoetuloksia avoimesta luokasta eikä niitä tuloksia vielä millään stabyhounilla ole.  Linsa sai jokaisessa näyttelyssä arvosanan uitmuntend (= excelent = erinomainen) ja pääsi parhaan nartun kisaan.  Näyttelyiden lisäksi pääsin tapaamaan Linsan kasvattajat. Olinkin odottanut heidän tapaamistaan paljon enemmän kuin näyttelyitä. Siitä on jo kolme vuotta aikaa kun tapasin heidät Linsa-pentua hakiessani. Sen jälkeen ollaan pidetty yhteyttä sähköpostilla ja puhelimella. Nyt kun pääsin juttelemaan kasvotusten heidän kanssaan ja näkemään millaista työtä he tekevät yhdistelmiä miettiessään, en voi kuin olla onnellinen että olen saanut koiran niin vastuuntuntoiselta kasvattajalta. Linsan kasvattajan luokse minua ja Linsaa tapaamaan tuli Linsan isä omistajineen. On tosi mukavaa kun he ovat kiinnostuneita Linsasta ja ihana nähdä Linsan sukulaisia äiti, isä, mummi, pappa, ja sisko. Hollannin reissun päätteeksi sain vielä osallistua Hollannin rotuyhdistyksen koolle kutsumaan kansainväliseen stabyhoun-kerhojen tapaamiseen. 

Linsa keskellä, isä Yep vasemmalla ja äiti Lobke oikealla (kuvaaja G-JU)

Kesällä ollaan Linsan kanssa harjoiteltu noutoa ja tottelevaisuutta sekä käytiin agilityn alkeiskurssi. Agility jäi kurssin loputtua tauolle. Katsotaan löydettäisiinkö myöhemmin jostain treeniryhmä johon mahduttaisiin mukaan. Syyskausi ollaan pyritty harjoittelemaan mahdollisuuksien mukaan metsästysjuttuja. Toivoisin kyllä että pystyttäisiin enemmänkin harjoittelemaan. Alkusyksystä käytiin vesityökokeessa josta saatiin yleisön ablodien saattelemana hyvät pisteet. Lähiviikkoina olisi tarkoitus mennä peltokokeisiin mittauttamaan nykyistä osaamistasoamme.