Luka RYP 4!

 

Olinpa ihmeissäni kun Lukan omistajat soittivat ja kertoivat tuloksia tänään Salon koiranäyttelystä. Luka oli valittu rotunsa parhaaksi, ja sijoittunut ryhmäkilpailussa sijalle 4! Tietääkseni yksikään suomalainen stabyhoun ei ole sijoittunut ryhmäkilpailussa näin nuorena. Nuorille koirille sijoittuminen on hieman vaikeampaa, ja Luka osallistui näyttelyyn junioriluokassa.

Myös koiran esittäjä on poikkeuksellisen nuori. Omistajaperheen tytär alkoi harjoittelemaan koiran esittämistä muutama kuukausi sitten ja on nyt osallistunut Lukan kanssa muutamassa koiranäyttelyssä rotukehään sekä Junior Händler –kilpailuun 10-13 vuotiaiden sarjassa. Hienosti on parivaljakko kehittynyt kuten tuloksista näemme. Paljon onnea Lukalle ja Ellille!

Linsa sai tittelin Viron voittaja 2012

 

Olipa hauska retki Viron voittajanäyttelyyn. Näyttelyä edeltävällä viikolla seurailtiin säätiedotuksia kauhulla sillä näyttelypäivälle lupailtiin kylmää sadetta taivaan täydeltä. Näyttelytavaroita pakatessa kaivoin talvivaatteita kaapista ja ihmettelin miten saan kumisaappaatkin mahtumaan mukaan reppuun. Lauantaina kokoonnuttiin kolmen naisen ja kolmen koiran voimin Tallinkin laivasatamaan sillä olimme saaneet Linsan ja Yodan lisäksi mukaan porukkaan sinisen picardienspanielin Nenen omistajineen. Laivassa meillä oli varattuna koirapaikat niin sanotuista kenneltiloista. Jokaiselle koiralle oli oma tilava häkki, mutta muuten tila oli ahdas ja meluisa. Karuista olosuhteista huolimatta matka meni mukavasti. Meillä oli koirille omat viltit häkkeihin ja järjestimme itsellemmekin paikat kenneltiloihin retkituoleista ja istuma-alusista. Omat koiramme sopeutuivat matkustusolosuhteisiin hyvin, ja onneksemme myös kanssamatkustajamme, eli vieraat koirat, matkustivat pääsääntöisesti hiljaa. Käveltyämme hotellille Nene valtasi nopeimpana koirana parhaan nukkumapaikan ja kertoi nauravaisella ilmeellä selvääkin selvemmin kuinka kivaa oli päästä majoittumaan hotelliin.  

Kehän laidalla oman vuoron odottelua.

Seuraavana aamuna saimme heräillä ja käydä aamupalalla kaikessa rauhassa, sillä koiriemme vuoro näyttelykehässä oli vasta puolen päivän aikaan. Viimeiset säätiedotukset lupailivat aamupäivälle hieman parempaa keliä ja kunnon sateita odottelimme vasta iltapäivälle. Pilvistä ja tuulista olikin koko päivän. Välillä uhkasi alkaa tihuttaa ja toistuvasti taivaanrannassa oli kunnon sadepilviä, mutta saderintamat kuitenkin kiersivät Kalevi-stadionin säästäen koiraväen kastumiselta. Tuomari pysyi melko hyvin arviointiaikataulussa. Stabyhounit oli nopeasti arvosteltu, sillä tänä vuonna ilmoittautuneita oli ainoastaan kolme. Yoda nappasi ROP-sijoituksen ja esiintyi hienosti päivän päätteeksi ryhmäkilpailussa. Linsa sai hienosti VSP-sijoituksen (ja samalla sertin, cacibin ja voittajatittelin). Myös Nene sai ROP-sijoituksen ja avasi seisojaryhmän ryhmäkilpailun juoksemalla näyttävästi ensimmäisenä isoon kehään. Matkalla laivasatamaan käytiin syömässä. Sisään ravintolaan emme koirien kanssa päässeet. Kysyessämme mahdollisuutta syödä ulkona terassilla tarjoilija kommentoi kauhuissaan että emmehän siellä voi syödä – siellähän on niin kylmä. Mutta hyvä meidän oli ulkona syödä kun olimme sään mukaisesti pukeutuneet.

Matka kasvattajapäiville Hollantiin

Tutustuin perinteiseen tapaan kulkea stabyn kanssa  -  polkupyöräilyä koira pyöränkopassa.

Toissa viikon viikonloppuna vierailin Alankomaiden Staby- ja Wetterhounyhdistyksen (NVSW) järjestämillä kasvattajapäivillä. Tarkoituksena oli tutustua paikalliseen tapaan tehdä jälkeläisarvosteluja ja katsella samalla mielenkiintoisia stabyhounuroksia. Torstaina illalla lensin Amsterdamiin ja jatkoin junalla Alankomaiden eteläosiin majoittuakseni Linsan kasvattajan luokse. Ensimmäinen juna oli myöhässä niin paljon että myöhästyin jatkoyhteydeltä. Niinpä saapuminen kasvattajan luo kesti iltamyöhään, eikä siinä sitten muuta tehty kuin vaihdettiin vain pikaisesti kuulumiset ja mentiin nukkumaan.

Perjantaina keskityttiin toiveeni mukaisesti koirien sukutauluihin. Olin viime syksynä saanut tunnukset NVSW:n ylläpitämään jalostustietojärjestelmään ja menneen talven aikana kolunnut yhdistyksen jalostusuroslistaa ja jalostustietojärjestelmää.  Ilman pääsyä kyseiseen tietokantaan koirien vertailu olisi jäänyt hyvin heikoksi. Listaamiani mielenkiintoisia uroksia katsottiin perjantaina Linsan kasvattajien kanssa. Kasvattajapariskunnasta kumpikin oli järjestänyt vierailupäiväni vapaaksi töistä, ja hyvä niin sillä koirien sukutaulujen koluamisessa vierähtikin aikaa melkein työpäivän verran! 

Näkymä kasvattajapäiviltä. Kuvan tajusin ottaa vasta päivän lopussa kun suuri osa ihmisistä ja koirista oli jo poistunut paikalta.

Lauantaiaamuna suuntasimme Zutpheniin kasvattajapäiville. Olimme paikalla heti kymmeneltä tapahtuman alusta asti. Ensiksi ohjelmassa oli n. vuoden-puolentoista ikäisten pentujen ulkomuotoarvosteluja. Pennut arvosteltiin pentueittain ja lisäksi mukana olivat pentujen molemmat vanhemmat. Keskipäivällä vuorossa oli urosparaati, jossa rotuyhdistyksen hyväksymät jalostusurokset esittäytyivät. Iltapäivällä ohjelma jatkui pentueiden ulkomuotoarvosteluilla. Paikalle ei ollut saapunut suinkaan kaikki jalostukseen hyväksytyt urokset, mutta minulla kävi tuuri ja pääsin tapaamaan päivän aikana useita etukäteen mielenkiintoisiksi katsomiani uroksia. Juttelin urosten omistajien kanssa, sekä lisäksi muutamien nuorten, ei vielä jalostukseen valittujen, urosten omistajien kanssa. Päivä oli erittäin antoisa kokemus. Oli opettavaista päästä näkemään todella suuri määrä nuoria stabyhouneja. Kasvattajapäivät on siinä mielessä mielenkiintoinen tilaisuus että sinne tulee sekä hyvän että vähemmän hyvän näköisiä koiria, jolloin on mahdollista nähdä koko rodun kirjo. Mahdollisuus nähdä koiria livenä ja jutella koirien omistajien kanssa mahdollistaa tutustumisen koirien luonteisiin joista ei muuten saa juuri mitenkään tietoa, tai ainakaan luotettavaa tietoa. Kasvattajapäivien aikana tapasin myös stabyhoun rotujärjestöjen edustajia, joita olin oppinut tuntemaan viime syksynä osallistuessani kansainväliseen rotujärjestöjen tapaamiseen, sekä tutustuin lisäksi uusiin ihmisiin.

Linsan äiti Lobke uimassa

Sunnuntaina oli vielä koko päivä aikaa viettää Alankomaissa sillä lentoni Suomeen oli vasta maanantaina aamulla.  Aamupäivällä kävimme uittamassa koiria läheisellä lammella. Uintireissulle tuli mukaan yksi jalostusuroksista. Oli mukavaa nähdä urosta arkisessa ympäristössä ja jutella omistajien kanssa lisää. Iltapäivällä teimme visiitin stabyhounkenneliin Kraay Heide, sekä kävimme tutustumassa samalla suunnalla asuvaan urokseen, joka ei ollut päässyt osallistumaan kasvattajapäiville.

Linsan siskolla on pennut kasvamassa. Sain auttaa pentujen hoidossa.

Kokonaisuudessaan pitkä viikonloppu Alankomaissa oli aivan ihana. Sen lisäksi että pääsin näkemään paljon koiria pääsin tutustumaan entistä paremmin paikalliseen kulttuuriin. Olen vieraillut maassa jo useampia kertoja ja alan kokea oloni siellä jo varsin kotoisaksi. Asiaan varmasti vaikuttaa paljon se että pääsin tapaamaan niin paljon ihmisiä ja toisaalta se että ymmärrän jo melko paljon hollannin kieltä. En ole missään vaiheessa opiskellut hollantia, mutta vanhat englannin ja saksan kielen opinnot ja vuosia kestänyt hollantilaisten kennelten kotisivujen koluaminen sanakirjan kanssa on saanut aikaiseksi sen että pystyn jo seuraamaan kohtalaisesti hollanninkielisiä keskusteluja. Välillä pystyin toteamaan ettei heidän tarvitse tulkata sanomaansa minulle englanniksi sillä ymmärsin jo sen.  Säät olivat viikonloppuna mitä parhaimmat, mutta harmikseni tulppaanipellot eivät olleet kerenneet vielä kukkaan pitkään jatkuneiden viileiden ja sateisten säiden takia.

Ludde

Isla

Viime viikonloppuna Linsa pääsi pyörähtämään näyttelykehässä Siilinjärvellä Kuopion lähellä. Lähdimme sinne matkaamaan Ludden ja Islan seuraksi. Niille pennuillehan se oli lähinäyttely. Sekä Linsa että Ludde sai arvosanan erinomainen. Myös Isla sai hienon arvostelun mutta tulomatkalla syntyneen pienen tassuhaavan ja ontumisen vuoksi lopputulos oli valitettavasti EVA (=ei voida arvostella.) Tulevana kesänä Linsa pääsee kokeilemaan uutta lajia. Luka-pennun omistajaperheen tyttö on innostunut esittämään Lukaa koiranäyttelyissä ja haluaa lisäksi kokeilla esittää Linsaa. Sovittiin että hän ottaa Linsan mukaan junior händler kilpailuun. Linsa varmasti tykkää siitä koska siellä saa lihapullia.

Onnea 1v. pennuille!

Tuntuu uskomattomalta että vuosi on jo vierähtänyt pentujen syntymästä ja että Linsan ja Antun pennuista on jo kasvanut isoja koiranuorukaisia. Onnea Laku, Luka, Ludde, Isla, Leo ja Nuka!

Tältä näytti pentulaatikossa vuosi sitten kun kaikki pennut olivat syntyneet eikä pesälaatikkoa vielä ollu ehditty siivota synnytyksen jäljiltä.

Koiranäyttelyitä yms.

Kesän aikana on touhuttu vaikka mitä Linsan kanssa, mutta blogin päivittäminen on vaan jäänyt. Yritän tähän vetää kasaan kesän ja alkusyksyn päätapahtumia. Alkuun pentujen kuulumisia.

Tänään kaksi pennuista kävi ensimmäisessä näyttelyssään. Laku ja Luka menivät  isojen pentujen luokkaan Tampereen pentunäyttelyssä Harto Stockmarin arvioitavaksi. Laku oli käynyt kesän aikana jo pari kertaa mätsärissä harjoittelemassa, kun taas Lukalle tilanne oli aivan uusi. Molemmat pennut saivat hyvän arvostelun. Ainoastaan esiintymisrutiinia tuomari toivoi lisää. Ja sitähän tulee, jos vaan omistajat innostuvat myöhemminkin näyttelyyn lähtemään.

Laku ja Luka pentunäyttelyssä

Isla harjoittelee pyyllä noutoa. Luovutus sujuu jo oikein hyvin.

Islaa käytiin tapaamassa viikko sitten. Vietettiin ihana pidennetty viikonloppu Pohjois-Karjalan maisemissa. Koirat saivat telmiä keskenään ja pääsivät joka päivä metsään. Päästäessäni Linsan metsän laidalla autosta totesin sille että tänään taitaa olla sen elämän ihanin päivä, ja se näytti todella olevan totta. Lähettäessäni Linsan hakuun se ampaisi innolla metsään etsimään lintuja. Melko pian se tavoitti hajuaistillaan yhden teeren. Me ihmiset emme vaan olleet ajan tasalla ennen kuin lintu karkottui ja lensi pois. Jälkikäteen ihmeteltiin että seisoikohan Linsa lintua vai mitä siinä kävi. Emme nähneet Linsaa mutta äänettömyyden perusteella tiesimme Linsan olleen paikallaan ennen linnun karkottumista. Jatkettiin matkaa. Linsan juostessa ja etsiessä lintuja sen koko olemuksesta näki että tämä on hommaa mistä se todella pitää!

Kuten otsikko kertoo, ollaan taas käyty Linsan kanssa näyttelyissä. Lähes vuoden tauon jälkeen menimme Turussa pidettyyn Elonäyttelyyn ja siitä viikkoa myöhemmin pidettyyn Heinolan näyttelyyn.  Turkuun ajellessa oli hieman apea mieli kun tiesin Linsan olevan ainoa rotunsa edustaja, mutta lopulta kehän laidalla olikin oikein mukavaa muiden seisojaharrastajien kanssa jutustellessa ja rotuarvosteluita seuraillessa. Seiskaryhmän koirat arvostellut Erja Nummi kertoo yleisölle niin kivasti kunkin koiran vahvuuksista ja heikkouksista ettei varmasti kukaan pahastu. Päinvastoin kehää seuraa ilolla oppien runsaasti uutta koirien rakenteesta ja eri rotujen toivotusta ulkomuodosta. Myös Linsan saama hyvä arvostelu ja serti ilahdutti mieltä. Heinolassa stabyja olikin sitten jo useiden koirien porukka. Kehä meni melko joutuisaan kun melkeinpä jokainen koira oli yksin omassa luokassaan. Heinolassa Linsa sai myös hyvän ja tarkan arvostelun.

Linsa Turun elonäyttelyssä ROP + serti (kuvaaja AT-K)

Elo-syyskuun vaihteessa lähdin Linsan ja monien muiden stabyjen ja staby-ihmisten kanssa reissaamaan Hollantiin. Suuntana oli Euroopan Voittajanäyttely sekä kaksi muuta näyttelyä. Linsa esiintyi kaikissa kolmessa näyttelyssä käyttöluokassa, sillä nuorten luokan käyttökoetuloksella se on oikeutettu osallistumaan ulkomaalaisissa näyttelyissä käyttöluokkaan. Kaksi hollantilaista kasvattajaa kertoi minulle etteivät he koskaan ole nähneet stabyhounia käyttöluokassa. En tiedä eikö missään koskaan aiemmin stabyja ole esitetty käyttöluokassa. Suomessa ei ainakaan ole, sillä suomalaisissa näyttelyissähän käyttöluokkaan vaaditaan käyttökoetuloksia avoimesta luokasta eikä niitä tuloksia vielä millään stabyhounilla ole.  Linsa sai jokaisessa näyttelyssä arvosanan uitmuntend (= excelent = erinomainen) ja pääsi parhaan nartun kisaan.  Näyttelyiden lisäksi pääsin tapaamaan Linsan kasvattajat. Olinkin odottanut heidän tapaamistaan paljon enemmän kuin näyttelyitä. Siitä on jo kolme vuotta aikaa kun tapasin heidät Linsa-pentua hakiessani. Sen jälkeen ollaan pidetty yhteyttä sähköpostilla ja puhelimella. Nyt kun pääsin juttelemaan kasvotusten heidän kanssaan ja näkemään millaista työtä he tekevät yhdistelmiä miettiessään, en voi kuin olla onnellinen että olen saanut koiran niin vastuuntuntoiselta kasvattajalta. Linsan kasvattajan luokse minua ja Linsaa tapaamaan tuli Linsan isä omistajineen. On tosi mukavaa kun he ovat kiinnostuneita Linsasta ja ihana nähdä Linsan sukulaisia äiti, isä, mummi, pappa, ja sisko. Hollannin reissun päätteeksi sain vielä osallistua Hollannin rotuyhdistyksen koolle kutsumaan kansainväliseen stabyhoun-kerhojen tapaamiseen. 

Linsa keskellä, isä Yep vasemmalla ja äiti Lobke oikealla (kuvaaja G-JU)

Kesällä ollaan Linsan kanssa harjoiteltu noutoa ja tottelevaisuutta sekä käytiin agilityn alkeiskurssi. Agility jäi kurssin loputtua tauolle. Katsotaan löydettäisiinkö myöhemmin jostain treeniryhmä johon mahduttaisiin mukaan. Syyskausi ollaan pyritty harjoittelemaan mahdollisuuksien mukaan metsästysjuttuja. Toivoisin kyllä että pystyttäisiin enemmänkin harjoittelemaan. Alkusyksystä käytiin vesityökokeessa josta saatiin yleisön ablodien saattelemana hyvät pisteet. Lähiviikkoina olisi tarkoitus mennä peltokokeisiin mittauttamaan nykyistä osaamistasoamme.