Olipa hauska retki Viron voittajanäyttelyyn. Näyttelyä
edeltävällä viikolla seurailtiin säätiedotuksia kauhulla sillä näyttelypäivälle
lupailtiin kylmää sadetta taivaan täydeltä. Näyttelytavaroita pakatessa kaivoin
talvivaatteita kaapista ja ihmettelin miten saan kumisaappaatkin mahtumaan
mukaan reppuun. Lauantaina kokoonnuttiin kolmen naisen ja kolmen koiran voimin Tallinkin
laivasatamaan sillä olimme saaneet Linsan ja Yodan lisäksi mukaan porukkaan sinisen
picardienspanielin Nenen omistajineen. Laivassa meillä oli varattuna
koirapaikat niin sanotuista kenneltiloista. Jokaiselle koiralle oli oma tilava
häkki, mutta muuten tila oli ahdas ja meluisa. Karuista olosuhteista huolimatta
matka meni mukavasti. Meillä oli koirille omat viltit häkkeihin ja järjestimme
itsellemmekin paikat kenneltiloihin retkituoleista ja istuma-alusista. Omat
koiramme sopeutuivat matkustusolosuhteisiin hyvin, ja onneksemme myös
kanssamatkustajamme, eli vieraat koirat, matkustivat pääsääntöisesti hiljaa.
Käveltyämme hotellille Nene valtasi nopeimpana koirana parhaan nukkumapaikan ja
kertoi nauravaisella ilmeellä selvääkin selvemmin kuinka kivaa oli päästä
majoittumaan hotelliin.
|
Kehän laidalla oman vuoron odottelua. |
Seuraavana
aamuna saimme heräillä ja käydä aamupalalla kaikessa rauhassa, sillä koiriemme
vuoro näyttelykehässä oli vasta puolen päivän aikaan. Viimeiset säätiedotukset
lupailivat aamupäivälle hieman parempaa keliä ja kunnon sateita odottelimme
vasta iltapäivälle. Pilvistä ja tuulista olikin koko päivän. Välillä uhkasi alkaa
tihuttaa ja toistuvasti taivaanrannassa oli kunnon sadepilviä, mutta
saderintamat kuitenkin kiersivät Kalevi-stadionin säästäen koiraväen
kastumiselta. Tuomari pysyi melko hyvin arviointiaikataulussa. Stabyhounit oli
nopeasti arvosteltu, sillä tänä vuonna ilmoittautuneita oli ainoastaan kolme.
Yoda nappasi ROP-sijoituksen ja esiintyi hienosti päivän päätteeksi
ryhmäkilpailussa. Linsa sai hienosti VSP-sijoituksen (ja samalla sertin,
cacibin ja voittajatittelin). Myös Nene sai ROP-sijoituksen ja avasi seisojaryhmän
ryhmäkilpailun juoksemalla näyttävästi ensimmäisenä isoon kehään. Matkalla
laivasatamaan käytiin syömässä. Sisään ravintolaan emme koirien kanssa
päässeet. Kysyessämme mahdollisuutta syödä ulkona terassilla tarjoilija
kommentoi kauhuissaan että emmehän siellä voi syödä – siellähän on niin kylmä.
Mutta hyvä meidän oli ulkona syödä kun olimme sään mukaisesti pukeutuneet.