Pentue suunnitteilla!

Keväälle 2013 on suunnitteilla stabyhoun pentue. Emänä on hollantilaissyntyinen ”Linsa” ja isänä ruotsalainen ”Lillboken”. Yhdistelmän suunnittelussa etusijalla ovat olleet luonne ja terveys.

Kummallakin koirista löytyy riistaviettiä ja ne on palkittu käyttökokeissa. Ulkomuodoltaan molemmat koirat ovat laadukkaita rotunsa edustajia ja menestyneet hyvin näyttelyissä. Yhdistelmän vanhemmat on laajasti terveystutkittu. Molemmat koirat on luonnetestattu MH–luonnekuvauksessa hyvin tuloksin.

Odotan tulevasta pentueesta hyväluonteisia käyttö-, harrastus- ja kotikoiria. Luovutan pennut aktiivisiin pennuille sopiviin perheisiin. Kerron yhdistelmästä mielelläni lisää. Yhteydenotot 040-7263830 / Tuija

Linske-Lobke fan’t Koekoekswâld ”Linsa”	Springer Nova's Lillboken Af Balzer “Lillboken”
FIN61507/08	S65402/2006
Näyttelyt: SERTI + tittelit PMJV-09 ja EEV-12	Näyttelyt: CACIB + titteli PMJV-07
Käyttökoe: kanakoirien erikoiskoe tulos Nuo2	Käyttökoe: Vesikoe 10, laahausjälki 8
MH luonnekuvaus: suoritettu	MH luonnekuvaus: suoritettu
Paukkuvarma	Paukkuvarma
Lonkat : B/B	Lonkat : A/B
Kyynäret: 0/0	Kyynäret: 0/0
Silmät: terve
von Willebrand verenvuototauti: terve

Junkkari 2012

Perjantaina 28.9. päivällä lähdin hyvissä ajoin matkustaan Lapualle Junkkariin - mannermaisten seisojien päätapahtumaan. Tähän jalostuskatselmukseen osallistumisoikeus on kaikilla mannermaisilla seisojaroduilla. Vuosien saatossa seisojarotujen ja seisojien määrä on lisääntynyt niin että Junkkarista on muodostunut yksi kennelmaailman suurtapahtumia. Tänäkin vuonna mukaan oli ilmoitettu 283 koiraa. Aikamoinen näky siis. 

Nuka Kaer-kokeessa odottamassa vuoroaan.

Junkkarissa koirat arvostellaan ulkomuodon ja metsästysominaisuuksien osalta. Arvostelut on jaettu kahdelle päivälle. Pitkä- ja karkeakarvaiset rodut olivat tänä vuonna
lauantaina metsästysominaisuuksien arvioinnissa nuorten luokan KAER-kokeessa ja sunnuntaina ulkomuotoarvioinnissa. Lyhytkarvaiset rodut ja bretonit olivat vastaavasti lauantaina ulkomuotoarvostelussa ja sunnuntaina pelloilla juoksemassa lintuja etsimässä. Meitä onni suosi tänä vuonna sillä lauantaiaamu valkeni maa kuurassa ja saimme kulkea pelloilla kuusi tuntia KAER-koetta seuraamassa pilvipoutaisessa säässä. Sunnuntainakin sää osoittautui odotettua paremmaksi ja sateet jäivät kuuroiksi.

Leo ulkomuotoarvostelussa

Luka ulkomuotoarvostelussa

 Junkkariin osallistui tänä vuonna kolme stabyhounia, mikä on todella paljon. Kaikki kolme osallistujaa olivat Linsan pentueesta. Nuka osallistui sekä KAER-kokeeseen että ulkomuotoarvosteluun, Leo ja Luka osallistuivat ulkomuotoarvosteluun. Välillä huomasin ohikulkijoiden supattaen miettivän ovatko nämä stabyhouneja. Monelle seisojaharrastajalle tämä on vieras rotu. Tosin oli siellä vieraampiakin rotuja. Kesken Nukan arvioinnin ulkomuototuomari rupesi kehäsihteerin kanssa miettimään viereisessä kehässä olevan koiran rotua joka taisi olla picardienspanieli. Kyseistä rotua on rekisteröity Suomessa kautta aikojen ainoastaan yhdeksän yksilöä.

Linsan kanssa päästiin yksi kerta lintumetsälle syyskuussa. Päivä oli kaikin puolin onnistunut ja hienosta seisonnasta Linsalle pudotettiin pyy.

Linsa ja pyy

Linsa 4 v.

Eilen vietettiin Linsan synttäreitä. Ihmiset saivat suunsa makeaksi ja Linsa sai oman herkkuannoksensa. 

Ikää koirarouvalle on kertynyt jo neljä vuotta. Leikkisyys ei ole hävinnyt mihinkään. Niin että yhäkin vieraat ihmiset toisinaan kyselevät onko Linsa pentu.

Pentutapaaminen

Linsa, Nuka ja Isla pentutapaamisessa

Viikonloppuna vietettiin Linsan ja Antun pentueen toista pentutapaamista. Ensimmäisen pentutapaamisen hyvien kokemusten innoittamana tapahtuma järjestettiin koirakouluttajan luona. Pentuesisarusten näkemisen lisäksi pentujen omistajat saivat asiantuntevaa ohjausta koiransa koulutukseen. 

Ludde harjoittelee fasaanin noutoa oman ihmisen ohjauksessa.

Ihmiset kuuntelemassa ohjeita verijäljen tekemiseen.

Tällä kertaa kokoonnuttiin koirakoulu Gironin pihamaalle. Ennen päivän ohjelman alkua otettiin parilta koiralta solunäytteet von Willebrand –testiä varten. Päivän aikana kouluttajan kanssa käytiin läpi sekä arkipäiväisiin että metsästystilanteisiin liittyviä asioita keskustelemalla ja pienin harjoittein. Iltapäivällä tutustuttiin kaikille mukana olleille koirille uuteen lajiin, verijälkeen, tekemällä kullekin koiralle omat jäljet. Koirat näyttivät tykkäävän lajista, ja ihmistenkin kasvoilla oli hymy herkässä kun näkivät kuinka hienosti oma koira jäljesti.  Kiitos kaikille mukana olleille mukavasta päivästä!

Laku saa rapsutuksia.

Nuka nauttii kuumana päivänä lepotauosta varjossa.

Äiti Linsa ja tytär Isla

Lukan useissa näyttelyissä keräämä näyttelymenestys sai jatkoa samana viikonloppuna Virossa järjestetyssä Balttian voittajanäyttelyssä. Tuomari totesi Lukan rotunsa parhaaksi koiraksi. Niinpä Luka sai kotiin tuliaisiksi pokaalin ja ruusukkeen lisäksi nimen eteen lisättävän tittelin Baltic Winner 2012. Paljon onnea Lukalle ja Ellille!

Luka RYP 4!

 

Olinpa ihmeissäni kun Lukan omistajat soittivat ja kertoivat tuloksia tänään Salon koiranäyttelystä. Luka oli valittu rotunsa parhaaksi, ja sijoittunut ryhmäkilpailussa sijalle 4! Tietääkseni yksikään suomalainen stabyhoun ei ole sijoittunut ryhmäkilpailussa näin nuorena. Nuorille koirille sijoittuminen on hieman vaikeampaa, ja Luka osallistui näyttelyyn junioriluokassa.

Myös koiran esittäjä on poikkeuksellisen nuori. Omistajaperheen tytär alkoi harjoittelemaan koiran esittämistä muutama kuukausi sitten ja on nyt osallistunut Lukan kanssa muutamassa koiranäyttelyssä rotukehään sekä Junior Händler –kilpailuun 10-13 vuotiaiden sarjassa. Hienosti on parivaljakko kehittynyt kuten tuloksista näemme. Paljon onnea Lukalle ja Ellille!

Linsa sai tittelin Viron voittaja 2012

 

Olipa hauska retki Viron voittajanäyttelyyn. Näyttelyä edeltävällä viikolla seurailtiin säätiedotuksia kauhulla sillä näyttelypäivälle lupailtiin kylmää sadetta taivaan täydeltä. Näyttelytavaroita pakatessa kaivoin talvivaatteita kaapista ja ihmettelin miten saan kumisaappaatkin mahtumaan mukaan reppuun. Lauantaina kokoonnuttiin kolmen naisen ja kolmen koiran voimin Tallinkin laivasatamaan sillä olimme saaneet Linsan ja Yodan lisäksi mukaan porukkaan sinisen picardienspanielin Nenen omistajineen. Laivassa meillä oli varattuna koirapaikat niin sanotuista kenneltiloista. Jokaiselle koiralle oli oma tilava häkki, mutta muuten tila oli ahdas ja meluisa. Karuista olosuhteista huolimatta matka meni mukavasti. Meillä oli koirille omat viltit häkkeihin ja järjestimme itsellemmekin paikat kenneltiloihin retkituoleista ja istuma-alusista. Omat koiramme sopeutuivat matkustusolosuhteisiin hyvin, ja onneksemme myös kanssamatkustajamme, eli vieraat koirat, matkustivat pääsääntöisesti hiljaa. Käveltyämme hotellille Nene valtasi nopeimpana koirana parhaan nukkumapaikan ja kertoi nauravaisella ilmeellä selvääkin selvemmin kuinka kivaa oli päästä majoittumaan hotelliin.  

Kehän laidalla oman vuoron odottelua.

Seuraavana aamuna saimme heräillä ja käydä aamupalalla kaikessa rauhassa, sillä koiriemme vuoro näyttelykehässä oli vasta puolen päivän aikaan. Viimeiset säätiedotukset lupailivat aamupäivälle hieman parempaa keliä ja kunnon sateita odottelimme vasta iltapäivälle. Pilvistä ja tuulista olikin koko päivän. Välillä uhkasi alkaa tihuttaa ja toistuvasti taivaanrannassa oli kunnon sadepilviä, mutta saderintamat kuitenkin kiersivät Kalevi-stadionin säästäen koiraväen kastumiselta. Tuomari pysyi melko hyvin arviointiaikataulussa. Stabyhounit oli nopeasti arvosteltu, sillä tänä vuonna ilmoittautuneita oli ainoastaan kolme. Yoda nappasi ROP-sijoituksen ja esiintyi hienosti päivän päätteeksi ryhmäkilpailussa. Linsa sai hienosti VSP-sijoituksen (ja samalla sertin, cacibin ja voittajatittelin). Myös Nene sai ROP-sijoituksen ja avasi seisojaryhmän ryhmäkilpailun juoksemalla näyttävästi ensimmäisenä isoon kehään. Matkalla laivasatamaan käytiin syömässä. Sisään ravintolaan emme koirien kanssa päässeet. Kysyessämme mahdollisuutta syödä ulkona terassilla tarjoilija kommentoi kauhuissaan että emmehän siellä voi syödä – siellähän on niin kylmä. Mutta hyvä meidän oli ulkona syödä kun olimme sään mukaisesti pukeutuneet.

Matka kasvattajapäiville Hollantiin

Tutustuin perinteiseen tapaan kulkea stabyn kanssa  -  polkupyöräilyä koira pyöränkopassa.

Toissa viikon viikonloppuna vierailin Alankomaiden Staby- ja Wetterhounyhdistyksen (NVSW) järjestämillä kasvattajapäivillä. Tarkoituksena oli tutustua paikalliseen tapaan tehdä jälkeläisarvosteluja ja katsella samalla mielenkiintoisia stabyhounuroksia. Torstaina illalla lensin Amsterdamiin ja jatkoin junalla Alankomaiden eteläosiin majoittuakseni Linsan kasvattajan luokse. Ensimmäinen juna oli myöhässä niin paljon että myöhästyin jatkoyhteydeltä. Niinpä saapuminen kasvattajan luo kesti iltamyöhään, eikä siinä sitten muuta tehty kuin vaihdettiin vain pikaisesti kuulumiset ja mentiin nukkumaan.

Perjantaina keskityttiin toiveeni mukaisesti koirien sukutauluihin. Olin viime syksynä saanut tunnukset NVSW:n ylläpitämään jalostustietojärjestelmään ja menneen talven aikana kolunnut yhdistyksen jalostusuroslistaa ja jalostustietojärjestelmää.  Ilman pääsyä kyseiseen tietokantaan koirien vertailu olisi jäänyt hyvin heikoksi. Listaamiani mielenkiintoisia uroksia katsottiin perjantaina Linsan kasvattajien kanssa. Kasvattajapariskunnasta kumpikin oli järjestänyt vierailupäiväni vapaaksi töistä, ja hyvä niin sillä koirien sukutaulujen koluamisessa vierähtikin aikaa melkein työpäivän verran! 

Näkymä kasvattajapäiviltä. Kuvan tajusin ottaa vasta päivän lopussa kun suuri osa ihmisistä ja koirista oli jo poistunut paikalta.

Lauantaiaamuna suuntasimme Zutpheniin kasvattajapäiville. Olimme paikalla heti kymmeneltä tapahtuman alusta asti. Ensiksi ohjelmassa oli n. vuoden-puolentoista ikäisten pentujen ulkomuotoarvosteluja. Pennut arvosteltiin pentueittain ja lisäksi mukana olivat pentujen molemmat vanhemmat. Keskipäivällä vuorossa oli urosparaati, jossa rotuyhdistyksen hyväksymät jalostusurokset esittäytyivät. Iltapäivällä ohjelma jatkui pentueiden ulkomuotoarvosteluilla. Paikalle ei ollut saapunut suinkaan kaikki jalostukseen hyväksytyt urokset, mutta minulla kävi tuuri ja pääsin tapaamaan päivän aikana useita etukäteen mielenkiintoisiksi katsomiani uroksia. Juttelin urosten omistajien kanssa, sekä lisäksi muutamien nuorten, ei vielä jalostukseen valittujen, urosten omistajien kanssa. Päivä oli erittäin antoisa kokemus. Oli opettavaista päästä näkemään todella suuri määrä nuoria stabyhouneja. Kasvattajapäivät on siinä mielessä mielenkiintoinen tilaisuus että sinne tulee sekä hyvän että vähemmän hyvän näköisiä koiria, jolloin on mahdollista nähdä koko rodun kirjo. Mahdollisuus nähdä koiria livenä ja jutella koirien omistajien kanssa mahdollistaa tutustumisen koirien luonteisiin joista ei muuten saa juuri mitenkään tietoa, tai ainakaan luotettavaa tietoa. Kasvattajapäivien aikana tapasin myös stabyhoun rotujärjestöjen edustajia, joita olin oppinut tuntemaan viime syksynä osallistuessani kansainväliseen rotujärjestöjen tapaamiseen, sekä tutustuin lisäksi uusiin ihmisiin.

Linsan äiti Lobke uimassa

Sunnuntaina oli vielä koko päivä aikaa viettää Alankomaissa sillä lentoni Suomeen oli vasta maanantaina aamulla.  Aamupäivällä kävimme uittamassa koiria läheisellä lammella. Uintireissulle tuli mukaan yksi jalostusuroksista. Oli mukavaa nähdä urosta arkisessa ympäristössä ja jutella omistajien kanssa lisää. Iltapäivällä teimme visiitin stabyhounkenneliin Kraay Heide, sekä kävimme tutustumassa samalla suunnalla asuvaan urokseen, joka ei ollut päässyt osallistumaan kasvattajapäiville.

Linsan siskolla on pennut kasvamassa. Sain auttaa pentujen hoidossa.

Kokonaisuudessaan pitkä viikonloppu Alankomaissa oli aivan ihana. Sen lisäksi että pääsin näkemään paljon koiria pääsin tutustumaan entistä paremmin paikalliseen kulttuuriin. Olen vieraillut maassa jo useampia kertoja ja alan kokea oloni siellä jo varsin kotoisaksi. Asiaan varmasti vaikuttaa paljon se että pääsin tapaamaan niin paljon ihmisiä ja toisaalta se että ymmärrän jo melko paljon hollannin kieltä. En ole missään vaiheessa opiskellut hollantia, mutta vanhat englannin ja saksan kielen opinnot ja vuosia kestänyt hollantilaisten kennelten kotisivujen koluaminen sanakirjan kanssa on saanut aikaiseksi sen että pystyn jo seuraamaan kohtalaisesti hollanninkielisiä keskusteluja. Välillä pystyin toteamaan ettei heidän tarvitse tulkata sanomaansa minulle englanniksi sillä ymmärsin jo sen.  Säät olivat viikonloppuna mitä parhaimmat, mutta harmikseni tulppaanipellot eivät olleet kerenneet vielä kukkaan pitkään jatkuneiden viileiden ja sateisten säiden takia.

Ludde

Isla

Viime viikonloppuna Linsa pääsi pyörähtämään näyttelykehässä Siilinjärvellä Kuopion lähellä. Lähdimme sinne matkaamaan Ludden ja Islan seuraksi. Niille pennuillehan se oli lähinäyttely. Sekä Linsa että Ludde sai arvosanan erinomainen. Myös Isla sai hienon arvostelun mutta tulomatkalla syntyneen pienen tassuhaavan ja ontumisen vuoksi lopputulos oli valitettavasti EVA (=ei voida arvostella.) Tulevana kesänä Linsa pääsee kokeilemaan uutta lajia. Luka-pennun omistajaperheen tyttö on innostunut esittämään Lukaa koiranäyttelyissä ja haluaa lisäksi kokeilla esittää Linsaa. Sovittiin että hän ottaa Linsan mukaan junior händler kilpailuun. Linsa varmasti tykkää siitä koska siellä saa lihapullia.

Onnea 1v. pennuille!

Tuntuu uskomattomalta että vuosi on jo vierähtänyt pentujen syntymästä ja että Linsan ja Antun pennuista on jo kasvanut isoja koiranuorukaisia. Onnea Laku, Luka, Ludde, Isla, Leo ja Nuka!

Tältä näytti pentulaatikossa vuosi sitten kun kaikki pennut olivat syntyneet eikä pesälaatikkoa vielä ollu ehditty siivota synnytyksen jäljiltä.